30. kesäkuuta 2011

coconut water


Nam nam nam diggaan kookoksesta! Ihan kaikissa muodoissa ja ihan kaikessa. Suoraan siitä ihtestään kookospähkinästä imeskeltynä, neitsytkookosöljynä ihoa hoitamassa tai ruoanlaitossa, jätskissä, drinksussa (pina colada, uuh) hiutaleina, paloina, tuoksuna... Niin hyvää. (Ja ei hei pidä unohtaa vanhaa klassikkoa bounty-patukkaa!)
Sitten joskus kun opettelen tekemään raakasuklaata, ekaan testisatsiin laitan ehdottomasti kookosta. Ja hei tänään mutten oli hesarissa helpolta ja ihanalta kuulostava kookosjätski-resepti!
Parasta on tietty imailla sitä ehtaa kookosvettä suoraan nuoresta kookoksesta. Mieluiten rannalla. On  hyvää ja tekee hyvää,  mulla maha erityisesti kiittää. Eikä maksa mitään kun ollaan oikeilla leveysasteilla, esim Indoissa, Aasiassa, Brasiliassa.. 

Ulkoasussa on onnistuttu, kivan raikas meininki, eikä raaskisi heittää tölkkiä pois.


Mutta kun aina ei olla niillä ihanilla leveyspiireillä, niin silloin sitä onneksi saa myös tölkistä. Testissä nyt oli Maui & Sonsin Coconut Water, jota valitettavasti ei vielä saa kaupoista. Mutta samaa kamaa eri kuorissa saa mm Ruohonjuuresta. Maku on aito. ( no tossahan tosiaan lukee 100% coconut water.. ) Yleensä kookosvettä joko rakastaa tai inhoaa. Kookosvesi on melko maitomaista ja pehmeää, aika usein maitoihmiset tykkäilee. Erittäin kylmänä, jopa jäiden kanssa, toimii parhaiten. Palautusjuomana kookosveden pitäisi olla ihan super;  erittäin elektrolyyttipitoinen, eli nesteyttämisominaisuudet kohdillaan.  Eilen join uintitreenin jälkeen kuumalla stadikan katsomolla, (jee, kädet natsaa jo uimiseen!) toimi. 


                          Jos saa og-kookosvettä, vedetään se rannalla, ja kun tölkistä, niin tietty stadikalla. 


Aika tyyristähän tämä superhyvää tekevä tölkitetty namivesi on. Ei ihan jokapäiväinen drinkki; n 6 euroa saa pulittaa esim Cocowellin purkista. Mutta silloin tällöin voi herkutella, vaikkapa juuri palautusjuomana. (Madonna kuulemma vetää 6 tölkkiä päivässä, ha) Rekommenderar!

23. kesäkuuta 2011

disposable shots

Tässä vielä kertiskameran kuvasatoa Balilta. Oli niin hauska näpsiä menemään muutaman euron kertiksellä. Hyviä puolia huokealla kertakäyttökameralla vaikka kuinka: kevyt ja hauskan näköinen kapistus, uskaltaa jättää huoletta mopon istuimen alle säilöön surffin ajaksi, se old school jännitysmomentti mitäs kuvia sieltä tulekaan, ja sitten vielä filmin ja kertislaadun tuoma hauska kuvien rouheus. Ihan eri meininki ja fiilis kuin digikuvissa. Toki myös riski, ettei ihan joka ruutu onnistu, mutta mitä sillä. Mä aion tästä lähin ottaa joka reissulle vähintään yhden kertiksen mukaan. 












20. kesäkuuta 2011

minna kauppi-legs for me, please

Jesh. Tälle liikuntalakkolaiselle tarjottiin testiin Puman reisipeba- eli bodytrain- tossut. Nyt loppu lakkoilu, aloitetaan kävelyllä! Eli nämä ovat näitä keinuvia kenkiä joilla pitäisi jalkojen lihastreeni tehostua ilman extraponnisteluja. No sopii! Peukkua Pumalle; nämä tossut ovat kohtalaisen kivan näköiset, kehtaa siis käyttääkin. Aivan loistavathan nämä olisivat kaupunkireissuilla joilla aina tarvotaan loputtomasti. Mutta ei kuitenkaan ihan niin siistit. Mutta jos olisin  Nycissä asuva kiireinen jakkupukubisnesnainen, näkisin viipottamassa nämä päällä duuniin, kassissa vaihdettavaksi ne 10 centin manolot.  Eli tossut sopivat kävelyyn ja kuntosalille, ei kuitenkaan juoksuun tai jumppaan. 
Itse harrastan ihan liian vähän kävelyä, ehkä nämä tossut saa lähtemään kävelylenkille ueammin. Tositarkoituksella.  (Minna Kaupin täydelliset koivet mielessä)




Alla nyt yksi pidempi kävelylenkki, ja kyllähän nuo mukavasti rullaavat. Tossut on tosi kevyet! Keinuminen on mukavan pientä, ei heilu liikaa. Tulee sellainen hauska vitsi et oon reipas kävelijä-fiilis, heh. Kyllä mulla peppu tuntui aktivoituvan enemmän kuin normitennareissa viipottessa. 


Tossujen sanotaan aktivoivan jalan lihaksia n 11% enemmän kuin tavalliset kävelykengät, (18% enemmän kuin kilpailijoiden vastaavat!) ja tassuttelun pitäisi vastata paljain jaloin hiekalla kävelyä. Ihan oivat kävelykengät siis.
Bodytrain-kasvona edustaa todella mallikkaasti suunnistaja Minna Kauppi. Mimmi on tosi kuumis! Hyvä veto Pumalta.


kuvat: minnakauppi.com ja kiitos AJ Savolainen

17. kesäkuuta 2011

sporter's block

Täällä vaivaa vakava sporttimasis. Siis mua vaivaa! En ymmärrä, enkö muka ole se ihminen jolle liikunta on kaikki kaikessa!? Nautin siitä, tarvitsen sitä! Liikun: olen.  

Mutta nyt ei huvita tehdä mitään, mikään laji ei saa innostumaan, ei kiinnosta. Mopokolarista on kohta jo 3 viikkoa, eli olen ollut jo niin kauan liikkumatta. No okei, en nyt ihan kokonaan liikkumatta, mutta ilman kunnon treeniä. 
Kummatkin kädet siis revähtivät rajusti, mutta toimivat nyt jo kohtuullisen hyvin normiaskareissa. En kuitenkaan edelleen saa rasittaa niitä liikaa, eikä niillä oikein pysty tekemäänkään mitään. Siis liikunnallista. Punnertaa, uida, jumppailla.
No. Muutaman kerran olen käynyt hinkuttamassa stadikan vesijuoksurataa, mutta sekin puolituntinen on  joka kerta mennyt enemmän tai vähemmän naama vääränä. (siis ensinnäkin, miksi uimareilta on viety arvokasta tilaa vesijuoksijoita varten, kun yli puolet heistä kuitenkin vetää ihan väärin, käytännössä uivat liivit päällä koiraa??) Tiedän että vesijuoksu on oikein tehtynä hitsin hyvää ja tehokasta treeniä, ja sainkin kaiken kärvistelyn ohessa jalat ihan kunnolla hapoille, mutta kun vaan ketutti. 
Salilla käväisin eilen (testissä Simonkadun Fressi CityDealin kautta) mutta ei napannut yhtään, ärsytti! Okei, semirampaus luonnollisesti harmitti, mutta olisin kuitenkin voinut tehdä ihan pätevän alakroppa-treenin. (kun multa leikattiin olkapää, olin superriemuissani kun pääsin polkemaan kuntopyörää kantositeen kanssa) Vaikka kyykkyjä, vatsoja, venyttelyä... 
Iiiih, kauan tätä kestää??? Inhottava olo, tuntuu että levähdän ihan just. Tiedän kyllä, että pikku breikit liikkummisessa ovat ihan ok, ja levossahan se kunto kasvaa... mutta kun ahistoo. 
Balillakin sairaalassa maatessani murehdin vain kuinka mun superhyvä olo ja kunto kahden viikon intensiivisestä surffilaiffista katoaa, enkä tajunnut siinä masiksissa ollenkaan kelailla sitä kuinka onnellinen pitäisi olla että kolarista selvittiin näinkin vähäisin vammoin. Kumma nainen. Luulis olevan kiitollinen. 
Noh, kai näiden käsien on pakko ajan kanssa parantua, ja kai mä tästä normalisoidun...
Kuuntelenko mieltä ja kehoa, ja liikun vasta kun siltä oikeasti tuntuu, vai menenkö puoliväkisin luottaen että sama liikunnan jälkeinen superfiilis kuitenkin tulee ja valtaa? Pitäiskö kokeilla jotain ihan uutta? Annanko vain olla.... Pitkä kesäloma kropalle..?

ps. karkkiakin olen alkanut mussuttamaan...
pps. saa siis tulla hakemaan mut täältä kotoa liikkumaan




13. kesäkuuta 2011

bali la la land

Oioioioi, miten pitkäksi venynyt blogihiljaisuus! Kolme viikkoa Balilla, jonka jälkeen luonnollisesti paljon duunihommia, vähän duunimoodia, ja vielä ne ihanat helteet päälle... (eli kiireistä ja haastellista oli yhdistää uimastadika ja työt, ha) Mutta oli upea reissu! Pari viikkoa täydellistä eat sleep surf-eloa; aamulla veteen, sen jälkeen aamupalaa ja päikkärit, iltapäivällä uudestaan surffille, sitten taas ruokaa ja lepoa. Ystäviä, surffia, aurinkoa, liikkumista, hyvää ruokaa. Välillä toki maisteltiin olutta ja ihmeteltiin yöelämää. Paikka oli siis vanha tuttu (kuudes kerta), mutta uusia surffispotteja, kokemuksia ja ystäviä löytyi. Reissun parhaat fiilikset tuli ehdottomasti Uluwatussa surffaamisesta. Tämä surfspot on maailmankuulu ja kohtalaisen hc isolla kelillä, ja tähän mennessä ollaankin mestoilla tyydytty muiden katselemiseen. Onneksi kuitenkin pari kertaa keli pieneni ja vettä oli  tarpeeksi riutan päällä, eli vihdoin se uluwatuneitsyys meni. Mitkä fiilikset! Pelon voittaminen ja itsensä ylittäminen, saa kyllä hakea parempia kiksejä. 
Kuvia tuli otettua muutama sata, alla pieni random selektio. Oli kiva pitkästä aikaa kuvailla täysin fiilispohjalta. Itseasiassa en ole moneen surffireissuun edes ottanut pro-kameraani mukaan, kun olen halunnut keskittyä vain ja ainoastaan surffiin ja lomailuun. (Silloin taskussa ollut mukana joko Canonin G12 tai S95-malli, joita voin kumpaakin suositella lämpimästi. Mallit ovat ns pro-näpsyjä) Nyt mukana oli duunikamera, S95-räpsy, ja vielä kaksi kertiskameraa. 
Täydellisen reissun inhottavasti ennen aikojaan keskeytti pikku mopokolari. (Balin yksi huonoista puolista on todella kaoottinen ja riski liikkenne) Onneksi takana oli jo 2 viikkoa, ja onneksi ei käynyt pahemmin. Käsistä revähti lihakset, joten 4 päivää jouduin leppuuttelemaan sairaalassa, surffit jäi, ja paluu hieman viivästyi. Kaikenlaista. Tekevälle sattuu, onneksi on matkavakuutus, ja onnellinen pitää olla ettei käynyt pahemmin. Nyt odotellaan käsien parantumista jo aika malttamattomana; haluaisi päästä treenaamaan muutakin kuin vesijuoksua!!!